Maalismätsäri 10.3.2012

Pienten pentujen SIN2

Tänään käytiin Stellan kanssa harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä Maalismätsärissä. Verrattuna viime kertaiseen hyvän mielen Helmimätsäriin, häiriötä oli paljon enemmän, jopa liikaakin, ja osallistujia varmasti kolminkertainen määrä. Häiriön määrä vaikutti Stellaan tietyllä tavalla, mutta ihme olisikin ollut jos olisi pystynyt yhtä hyvin keskittymään kuin viimeksi. Tällä kertaa ei ollut mitään kehääntutustumista eikä myöskään tilaa treenata liikkumista kehän ulkopuolella.

Pöydällä Stella oli aluksi varmempi kuin viimeksi, mutta kyllä edelleen oli havaittavissa jännittämistä. Tällä kertaa tuomareita oli peräti kaksi joten pöydälläolokin oli reippaasti pidempi kuin viimeksi, jossa vain vähän siliteltiin koiraa. Nyt Stellalta katsoi kaksi eri henkilöä jopa hampaat ja toinen mittasi säkäkorkeudenkin pelottavan näköisellä metallisella mitalla! Hyvin meni nämä osuudet, hampaatkin näytettiin aika reippaasti ja säkäkorkeudeksi saatiin 30,5cm. Olen tosin sitä mieltä että mitta ei otettu ihan lapaluiden kohdalta vaan pikemminkin selkärangasta joka on 0,5-1cm alempana kuin lapaluut... Kehän toiselta puolelta kuului ajoittain hirveetä haukkumista, joten Stella käännähti tietenkin pöydällä katsomaan, ei tosin hermostunut itse äänistä, mutta selvästi kehän ulkopuolen tapahtumat vaikuttivat Stellan rentoutumiseen kehässä.

Tällä kertaa yritin liikkeissä saada hieman kovempaa ravia aikaiseksi, mutta parissa kohtaa tuo meni pomppimiseksi, häntä nousi ja katse oli minussa eikä suunnattuna eteenpäin... Siinä mielessä ihan ansaittiin sininen nauha, vaikka tuomari kyllä sanoi että jos olisi voinut antaa kaksi punaista nauhaa niin olisi antanut :) Hyvin Stella kuitenkin seisoi maassakin.

Kun kaikki 30 pentua olivat olleet kehässä oli sinisten nauhan saaneiden kehän vuoro. Sinne mentiin sitten viimeisenä ja hädin tuskin mahduttiin siellä liikkumaan ringissä kun koiria oli se 15 kappaletta. Joten kuten sitten siinä liikuttiin ja TAAS oli joku heittänyt kourallisen ISOJA nameja siihen meidän seisomiskohdalle, murr. Meitsi sitten viskasi nuo namit sivuun ettei taas häiritsisi meidän harjoittelua. Stellan katse oli tietty edelleen kiinni noissa nameissa ja ajattelin siinä kohtaa että menköön syömään, ei nuo tuomarit meitä täältä kuitenkaan huomaa enää...

Toisin kuitenkin kävi ja yllätyksekseni päästiin neljän parhaan joukkoon vielä treenaamaan. Liikehdintä oli minusta jo hieman parempaa enkä minäkään liikkunut liian lujaa vaan menin Stellan tahtiin. Stella sijoittui nipin napin kakkoseksi ja meillehän tämä kelpasi enemmän kuin paremmin, koska minulla itselläni oli kiire illanrientoihin enkä olisi jaksanut jäädä odottamaan Best In Show-kehää ;) Tällä kertaa saimme myös hienon ruusukkeen kotiin vietäväksi ja valitsin meille palkintohuoneesta ison puruluu-pussin, jos vaikka sen avulla loputkin hampaista putoisivat ;) Stella pudottikin juuri tänää kaksi isointa poskihammasta, joten enää ei taida olla kovin monta hammasta vaihtumatta!

Hieno treenitilaisuus taas takana. Vielä pitäisi jotenkin saada opetettua tuo katse liikkeessä eteenpäin, sekä pöydällä olo varmaksi. Seisota me osataan, toki sitäkin täyty harjoitella häiriössä enempi. Kotona nämä kaikki sujuvat paljon paremmin, tosin enempi sais eri ihmiset kopeloida pöydällä ja katsoa hampaisiin (niihin jotka nyt ovat vielä jäljellä....)