sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Deja vu Tampereen agilitykisoissa

Tänään päästiin taas Stellan kanssa vihdoin aksailemaan kunnon radoille. Ei olla oltu kohta kuukauteen missään ohjatuissa treeneissä ja se muuten alkaa näkyä siinä että mulla alkaa ote hiipumaan... Suunnattiin Tampereelle Tanjan ja Tero-sheltin kanssa tänään sunnuntaina aamutuimaan ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen taas Stellaan, mutta valitettavasti pettynyt omiin virheisiini ja ylipäätänsä omaan ohjaamiseeni. Ikävä Elinan valmennukseen on kova ja tarve koulutuksiin on vielä suurempi! ;)
 

21 kuukauden ikäinen sertityttö <3

Henri Luomalan agilityrata oli oikein kiva. Valitettavasti vain toisten suoritusten katsominen ei ollut hyväksi ja kaikki meni 10. esteen jälkeen aivan tyhmäksi varmisteluksi, mitä en yleensä harrasta. Ensin pelkäsin koiran irtoomasta väärälle hypylle, sitten pelkäsin että putkelta syöksymistä väärälle hypylle ja sitten vielä ansaputkea ja johan pakka hajosi. Olisi vain pitänyt  jälleen jättää kuuntelematta toisten ajatuksia radasta ja mennä sillä suunnitelmalla joka oli alunperin mielessä. Rimat putoilivat koska tein kökkövalssin aivan täysin myöhässä ja onnistuin olemaan sekä koiran tiellä että rimojen edessä. A:lle sitten rauhotin tilanteen, mutta epähuomiossa jäin kehumaan Stellaa kun se otti hienon kontaktin ja Stella lähti sitten vahingossa siitä, koska kuvitteli minun sanovan vapautuskäskyn. No keskeytin radan sitten siihen  ja mentiin sylikyydillä maaliin. Eli täysin meni mokailujeni piikkiin tämä rata, Stella kyllä irtosi hienosti esteille, tuli ohjauksiin, haki upeasti kepit ja teki nopean hienon keinun, joten koira toimi upeesti. Rimat meni täysin huonon ohjauksen piikkiin ja siitä lähti alamäki. Vauhtia oli kuten aina :) Kyseisen radan video on julkaisukelvoton joten se jääköön salattuihin kansioihin omaksi harjoitusmateriaaliksi ;) Tanja ja Tero tekivät mediluokassa hienosti nollan samalla radalla ja sijoittuivat neljänneksi! Onnea!
 
Toisella radalla oli Tuija Kokkonen tuomarina ja rata oli kyllä ilmettyä Tuijaa. Vain yksi putki radalla ja todella ärsyttävän epäsujuvia ja suoraansanoen mielestäni mahdottomia kohtia sen suhteen että linjoista olisi voinut saada nopean koiran kanssa superhienot ajatellen koiran ihanteellista linjaa. Jo ennen rataa oli aika toivoton olo koko radan suhteen ja oma liikkumiseni tökki todella paljon alusta lähtien. Rytmiä en meinannut kunnolla löytää ja Stellakin selkeästi reagoi tähän eikä hyppiminen ollut yhtä huoletonta ja lennokasta kuin normaalisti. Hiekkapohjakin oli aika kova ja koiralle raskas ja johtui se sitten siitä tai ei niin meno ei ollut sitä mihin me parhaimmillamme tässä kohtaa pystymme. No, tästä kinkkisestä radasta ei sitten moni minikoira selvinnyt virheittä ja kaiken kaikkiaan vain 4 minikoiraa 29 koirasta alitti ihanneajan. Stella oli yksi näistä ja vei tämän kisan voiton noin kahden sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen! Stellan ajasta olisi voinut kiriä paljonkin, mutta meille tämä rata oli vaikea ja kaarroksia ja pelastuksia piisasi! Tässä vielä näytille tuo rata, vaikka se ei nätti ollutkaan :)
 

 
Ihanneaika tällä radalla oli 35 sekuntia ja Stella alitti tämän ajan -2,81! Jos nyt vielä mietitään tätä rataa niin jopa alussa ajauduin hippasen liian kauas nelosesteestä ja siinäkin kaarrokset venyivät. Kepit olivat ihan hyvät, mutta niistossa en itse päässyt ajoissa liikkeelle ja meinasi tulla törmäys koiran kanssa. Sitten alkoikin niin sanottu "pelasteluosuus": Muurin jälkeen en todella tiedä miten olisin voinut ehtiä paremmin valssiin koska Stella olisi ajautunut kovin helposti muurin jälkeisen hypyn  takaakiertoon tai ohi ilman pientä puolvalssia. Sitten olin armotta myöhässä valssissa ja myös persjättö renkaalle oli aivan epäreilu ratkaisu koiralle, sillä en mitenkään olisi ehtinyt tekemään sitä valmiiksi ajoissa, mutta muuta ratkaisua en tuohon siinä hetkessä keksinyt. Piti vain luottaa että koira, joka ei koskaan ole tähän päivään mennessä ohittanut rengasta, hakee renkaan vaikka tekisin kökköpersjätön. Paras vaihtoehto olisi kai jotenkin ollut viskileikkaus tuohon kohtaan, mutta koska viskileikkauksia olemme treenanneet niin oli pakko yrittää jotain muuta. Lopussa sitten olin taas jaakotuksessa myöhässä ja kaarrokset paukkuivat. No mutta nolla mikä nolla ja ensimmäinen hyppysertikin saatiin tästä räpellyksestä. Hieno Stella <3
 

Ensimmäinen hyppysertifikaatti 30.6.2013/Tuija Kokkonen

Kiva kisapäivä takana ja ensi kerralla paremmin valmistautuneena sekä varmemmalla otteella ja varmistelut ja toisten suoritusten liikatuijottelu saapi jäädä kotiin ;) Kiitos vielä Tanja ja Tero matkaseurasta! Tuli kyllä todellinen "deja vu" kun saimme Tuija Kokkosen radalta jälleen ekan sertifikaattimme, tällä kertaa hyppysertin ja tälläkään kertaa en ollut järin tyytyväinen suoritukseemme. Ekalla kerralla Stellan kasvattaja  Kati, eli Tanjan sisko oli kannustamassa ja tällä kertaa siskoksista toinen, eli Tanja itse oli matkassa mukana. Eli historia toistaa hauskasti itseään... :)

1 kommentti:

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)