Aivan mieletön SM-kisaviikonloppu Nastolassa takana! Jännitystä riitti sekä lauantaina että sunnuntaina aamusta iltaan ja olosuhteet vaihtelivat rankkasateesta kauniiseen auringonpaisteeseen. Tässä kooste meidän agility-viikonlopusta, joka meni Stellan ja minun osalta aivan nappiin! Radoilla riitti sopivasti haastetta ja Stella oli jälleen mitä parhain matkakoira <3
Lähdimme Petran ja kääpiöpinseri Manun kanssa ajelemaan kohti Lahtea perjantai-iltapäivänä. Matka taittui vajaassa kolmessa tunnissa ja suuntasimme suoraan Nastolan urheilukeskukseen kisapaikalle. Perillä odotti kaunis aurinkoinen sää sekä iso lössi perjantaipäivän kisaajia. Ilmoitimme joukkuekapteeneina omat joukkueemme ja itsemme yksilöradoille sekä jaoimme joukkuetovereille kisaliivit. Pystytimme myös Eevan lainaaman teltan, katsastimme kisapaikan, suuntasimme hotellille ja porukalla iltapalalle läheiseen ravintolaan.
Kännykkäkuvia perjantailta
Viikonlopun onnennumerot!
Stella ATT-minikoirakoiden ankkurina ja yksilökisassa numerolla 162!
Lauantaina sää olikin sitten muuttunut melkoisesti. Aamupalalla seurasimme kuumeisena livestreamia ja seurasimme joukkueiden ensimmäisiä ratasuorituksia. Riemu repesi kun ATT:n ensimmäinen minikoirakko Emma Ojala ja Niki tekivät hyvän nollaradan! Pian tämän jälkeen oli aika suunnata kisapaikalle valmistautumaan omiin suorituksiin ja seuraamaan tulevia joukkuevetoja! Sadetta piisasi niin, että hyvä kun näimme maantiellä eteemme...
Kuvaa kisapaikalta lauantaina
Lauantai kului aikalailla suorituksia joukkueradoilla seuratessa ja tietenkin oman joukkueen kohdalla sitä itse jännitti kaikista eniten. Toisella kierroksella Heidi ja Wii laitteli ATT:n joukkueelle toisen nopean nollan ja nosti joukkuetta sijoituksissa reippaasti ylöspäin. Myös Mikael ja Lupe laittelivat kolmannella kierroksella huippuhyvän ja nopean nollan, joten Stellan ja minun tehtäväksi jäi finaalikierroksella enää parantaa aikaa.
Paineet olivat kovat; kaikki muut joukkueessa olivat tehneet hienoa työtä eikä tässä kohtaa missään nimessä halunnut pettää joukkuekoirakoita vaan omaan normaalisuoritukseen oli yllettävä! Lähtöpaikka oli toiselta sijalta, toiseksi viimeisenä, joten jännittää sai ihan kisan loppuun saakka lopullisia tuloksia. Kisakenttä oli päivän aikana maksien joukkuefinaalin aikana muuttunut entistä raskaammaksi, joten jännitys liittyi myös haastaviin olosuhteisiin. Jari Helinin rata oli kiva profiililtaan ja sopivan kinkkinen. Olin käynyt tuon radan sata kertaa mielessäni läpi, analysoinut joka kulman ja kohdan, ja sitten piti vain enää mennä toteuttamaan suunnitelmat! Ylimääräisiä kaarroksia tuli ennen A:ta ja keinun jälkeen, sekä pieni kompuroiminen toiseksi viimeisellä putkella, mutta aika riitti kuitenkin nostamaan joukkueen pronssisijalta hopeasijalle! Tässä kooste meidän joukkueen suorituksista:
Stellan joukkuerata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä. Radan jälkeen en tajunnut yhtään mitä olin viimeisen minuutin aikana tehnyt. Menin palkkaamaan koiraa ja jalat vain tärisivät ihan hulluna. Muistan Heidin tulleen halaamaan ja sanoneen, että olimme Stellan kanssa nostaneet meidän joukkueen hopealle. Tämän jälkeen kimppahali joukkueen kanssa ja siinä en sitten saanut mitään selvää kuulutuksista, en tiennyt pitikö lähteä juoksemaan kunniakierrosta vai ei, kunnes löysin itseni jo kentältä ihan hullun näköisenä juoksemassa tuota kenttää ympäri! Once in a lifetime experience!
Kuva: Petra Malin
Kuva: Petra Malin
Kuva: Petra Malin
Fiilistelyä palkintojenjaon jälkeen!
Hotellilla vielä ihmeteltiin tuota hopean kirkasta mitalia!
Sunnuntaina sadesää jatkui. Vuorossa oli minien SM-karsintarata, jonka tuomarina toimi britti Lee Gibson. Rimat ensimmäistä kertaa 35cm, paljon ansaesteitä ja olisihan tuota pituutta voinut vaikka nimittä vesiesteeksi. Kyllä vain - tuolla kentällähän oli ihan kunnon lammikko, jonka läpi oli juostava! En muista koska olisimme tehneet Stellan kanssa mitään edes pienessä vesisateessa saatika kisanneet 35cm korkuisilla rimoilla....
Vesiliitoa! Huomatkaa kuvan lätäkkö!
Kello 11.45 pääsin tutustumaan rataan ja starttasimme Stellan kanssa noin puolessa välissä ryhmää numerolla 162. Stella varasti törkeästi lähdössä, mutta sain onneksi käännettyä kakkoselle. Jokaisen kohdan ohjasin niin tarkasti kuin pystyin ja samalla pyrin pitämään kontaktia koiraan. Viimeisen putken jälkeen jäin jälkeen ja jouduin kääntämään valssin riman päällä ja tekemään vastakäännöksen aivan epätyypillisen kaukaa, mutta Stella pelasti tilanteen ja piti kuin pitikin rimat ylhäällä aivan maaliviivalle asti! Maalissa oltiin puhtaalla radalla ja menolippu finaaliin oli lunastettu! Pakko myöntää etten ollenkaan ollut varma siitä, että selviäisimme virheittä tästä radasta! Stellan lopullinen sijoitus hyppyradalla oli 24./272. Yhteensä nollatuloksia tuli 48kpl. Stellan karsintarata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä.
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Tiina Kontto
Poseeraukset karsintaradan jälkeen <3
Ennen minien finaalia seurasimme maksien finaalirataa ja söimme hyvin. Aurinkokin alkoi vähitellen paistaa pilvien takaa ja kun minien finaali koitti, oli Nastolan urheilukeskuksessa jo aivan kesäinen ja aurinkoinen sää. Finaaliradan tuomarina toimi Kari Jalonen. Rata oli profiililtaan hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen, joten odotettavissa oli paljon nollaratoja. Lähdimme radalle erittäin rennolla fiiliksellä, nauttimaan siitä kun pääsemme juoksemaan isolle kentälle tehden parhaamme ja pitämään hauskaa yhdessä. Luotin Stellaan sataprosenttisesti ja vaikka tuo neiti taas meni varastamaan lähdössä, niin teimme yhden uramme sujuvimmista radoista tähän mennessä! En ole koskaan aikasemmin pystynyt vetämään niin rennosti näin tärkeässä paikassa. Ja tuo fiilis kun pääsin tuulettamaan maaliin ja palkkaamaan Stellaa! Tiesin voittaneeni ennen kaikkea itseni kun onnistuin ohjaamaan radan juuri niin kuin olin suunnitellut eikä tuon voittajafiiliksen saamiseen enää mitään mitaleja olisi edes tarvittu. Jonkin aikaa pidimme Stellan kanssa kärkipaikkaa ja seurasimme katsomorinteeltä nopeiden koirakoiden menoa. Kovassa porukassa sijoitus lopulta finaaliradalla 6./50 ja lopullinen yhteistulos -6,35 ja sijoitus: 6./272. Aivan uskomatonta, että me tosiaan tehtiin triplanolla SM-kisoissa! Ihan näin hyvästä tuloksesta voi vain haaveilla. Stellan finaalirata livestreamin kuvaamana on nähtävissä tästä.
Lähtöpusu ennen starttia <3
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Jemina Immonen
Kuva: Jemina Immonen
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiia Hämäläinen
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Tiina Kontto
Kuva: Tiina Kontto
Stella on niiiin ansainnut uuden Ke-Hu -vadelmalelunsa! <3
Tuliaiset viikonlopulta!
Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia meitä tsempanneita perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia ja seurakavereita. Jokaisesta viestistä tuli kisapäivien aikana ihan mielettömän hyvä fiilis ja ne auttoivat jaksamaan ihan tuonne sunnuntain viimeisille esteille asti! Kiitos eläinfysioterapeutti Tanja Kotti ja koiraosteopaatti Leena Piira, jotka olette tällä kaudella huoltaneet Stellaa upealla ammattitaidollanne neljän viikon välein. Kiitos Esa Lehdistö, Timo Liuhto ja Elina Jänesniemi meidän valmentamisesta tänä keväänä. Kiitos Petra Malin ratojen kuvaamisesta, parhaasta matkaseurasta ja kannustamisesta. Iso kiitos myös Eeva Välimäelle siitä, että telttasi piti meidät suojassa sateelta, tuulelta ja auringonpaisteelta! Kiitos myös kaikille valokuvaajille koko viikonlopun aikana. Isoin kiitos kuitenkin the one and only Stellalle siitä, että joka kerta teet mun kanssa niin saumatonta yhteistyötä ja siitä, että annat aina kaikkesi etkä koskaan luovuta! Olen kiitollinen jokaisesta kerrasta kun saan asettua kanssasi lähtöviivalle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)