tiistai 20. kesäkuuta 2017

Agilityn SM-kisat 2017 Lappeenrannassa

ATT:n minijoukkue vuosimallia 2017
Kuva: Jukka Pätynen/Koirakuvat.fi (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Viime viikonloppuna osallistuttiin Stellan kanssa meidän neljänsiin agilityn SM-kisoihin ikinä. 
Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava reissu, hyvin hauska ja unohtumaton! 
Opittiin ja onnistuttiin ja siitä kaikesta kertoo tarkemmin tämä blogipäivitys.

Tällä porukalla lähdettiin matkaan kohti Lappeenrantaa, jonne kotoa yhteensä 395km!
Yhden pysähdyksen taktiikalla pieni hesepiknik ja tankkaus :)
Hotelli, Sokos Hotel Lappee löytyi...
...ja kisapaikkakin löytyi helposti ja teltta saatiin pystytettyä.

Porukalla käytiin vielä syömässä ja tankkaamassa viikonloppua varten.

Viikonlopun kisanumerot
Lauantai alkoi joukkuekisan merkeissä. Jännitimme Ässän ja Katjan rataa livestreamin välityksellä, jotka olivat ATT:n joukkueen ensimmäinen minikoirakko radalla. Valitettavasti heille hylätty tulos. Taisin todeta jo tuossa kohtaa, että taitaa mennä tämä päivä lämmittelyn puolelle. Kun näin tuon italialaisen Sandra Deiddan tuomaroivan radan, olin väkisinkin innoissani. Rata oli kuin meille tehty ja en malttanut odottaa, että päästään sitä kokeilemaan. Rata oli kuitenkin joukkueradaksi melko haastava, ei kuitenkaan mielestäni liian haastava SM-tasolle! Peli oli kuitenkin vielä täysin auki sen suhteen, milloin me radalle pääsisimme. Ensimmäistä kertaa varsinaiseen jännään finaaliin pääsisivät 25 parhaan yhteistuloksen tehnyttä joukkuetta kahden parhaan radan perusteella. 

Toisella kierroksella meidän joukkueesta radalle lähti Emma ja Niki, jotka tekivät ihanneajan alittavan puhtaan ratasuorituksen ja näin ollen meidän joukkue oli edelleen tuloksessa kiinni! Pieni palaveeraus joukkueen tilanteesta ja toteamus, että noniin nyt sitten Petra laittelee seuraavaksi nollan ja sitten Sonia tykittää perään kolmannen ja sitten me voitetaan koko kisa. Ja tämähän oli totaalinen suulaan ihmisen vitsinheitto tässä kohtaa, mutta hauskaahan tänne oltiinkin tultu pitämään.

Kuva: Rita Larjava
Tarkkaan mietittiin yhdessä Petran kanssa ohjausvaihtoehdot radalle ja sitten lähdettiin toteuttamaan. Täytyy myöntää etten ole eläessäni jännittänyt yhtä paljon kuin Petran suorituksen aikana. Mitä lähemmäs maalia mentiin, sitä jännemmäksi kävi. Olin revetä riemusta kun Petra laitteli Manun kanssa ihanneajan alittavan nollatuloksen, jonka myötä meidän joukkue oli yhteistuloksissa 4. sijalla. Olin sanonut joskus ennakkoon joukkuetovereille, että tehkää pohjalle yksi hylly ja pari nollaa niin saadaan hyvät paineet luotua ankkurikoirakon niskaan. Pienen paineen alla sitä monesti onnistuu parhaiten, mutta en ihan ajatellut, että tilanne olisi todellisuudessa juuri tämä. 

Petra toimi ketynä, jotta sain itse keskittyä rataan. Kuva: Rita Larjava
Oli ihana kuulla, miten seurakaverit ja tutut tsemppasivat ja sanoivat, että tuo lähtöpaikka sopii minulle ja Stellalle ja että me kyllä selvitetään tuo rata hienosti. Ja myönnettäköön, että finaalin alkamisen odottaminen oli pahinta ikinä tähän mennessä. Erittäin lämmin keli, valmis väsymys jo pitkästä päivästä muiden suorituksia katsellessa ja ajatukset siitä, että oli tosiaan minun ja Stellan käsissä saadaanko tulosta joukkuekisasta vaiko ei. Radalle lähtiessä fiilis oli kuitenkin kohdillaan. Luotin Stellaan ja luotin itseeni. Olin kerrannut tuon radan sata kertaa mielessäni ja nyt oli enää kaikki toteutusta vailla valmista. Meidän rata löytyy livestreamin kuvaamana TÄSTÄ.

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava
Ja mehän sitten vedettiin juuri niin hyvin kuin ikinä siinä tilanteessa pystyttiin. Puhtaasti ja näyttävästi maaliin! Yksi meidän agiuran parhaimmista radoista ja tämän vuoden mieleenpainuvin rata aivan takuulla. En tiennyt tässä kohtaa tuloksista mitään. Palkkasin ja juotin Stellaa, joukkuetoverit tulivat halaamaan, ja joku taisi sanoa, että mitali olisi hyvin todennäköinen. Muutamat koirakot siinä menivät, joille tuli jotain virheitä. Viimeisen koirakon jälkeen, Petra kysyi, että olisiko mahdollista että me oltais voitettu koko skaba. Mä tokaisin siihen, että ei kai SE nyt sentään ole mahdollista. Ja sitten se kuulutettiin. Voiton vei AGILITY TEAM TURKU

Kuva: Rita Larjava

Eihän sitä voinut käsittää millään todeksi alkuunkaan. Vaikea rata koitui meidän joukkueen voitoksi. Yhteistulosten aika ei ollut päätä huimaava, mutta joskus kolme nollaa on joukkuekisassa kova juttu. Stellan ja minun sijoitus oli kaikista koirakoista 5., joten ei varmasti oltais näillä taidoilla kyetty parempaan. Olen todella ylpeä siitä, että oma pääni kesti paineen. Lisäksi olen niin iloinen siitä miten hyvin Stella liikkui aivan uudella pohjalla.


Joukkuehenki <3 Kuva: Rita Larjava
Mistä on hyvä joukkuesuoritus tehty? Siitä että ei luovuteta, parannetaan suoritus suoritukselta, toisten tsemppaamisesta ja uskosta siihen, että me pystytään! Tämä laji on kyllä jännittävä ja ihmeellinen ja siinä kisaaminen mittaa ennen kaikkea henkistä vahvuutta. Kaikkien työpanosta tarvittiin voittoon, mutta mun oma sankari on kuitenkin tuo pieni, hurjan taitava koira, jonka ansiosta jälleen yksi unelma toteutui.  <3

Tältä näyttää aito onnistumisen riemu! Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava




Kuva: Jukka Pätynen/Koirakuva.fi (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Palkintojen jakotilaisuuden pystyy katsomaan TÄSTÄ
Suomenmestaruutta juhlistettiin samaisena iltana joukkueen ja tukijoukkojen kesken. 
Käytiin porukalla läpi päivän tapahtumia, ihmeteltiin ja kummasteltiin tapahtunutta. 
Pöytään tarjoiltiin yllätys-skumppaa, joiden tarjoajien henkilöllisyys paljastui myöhemmin. Kiitos Saara ja Reija!!!



Päivä oli ollut pitkä, koska kisaa oli saanut jännittää aamusta iltaan asti. Väsymys ja ylivireisyys painoi ja koin että olin antanut kaikkeni. Vielä olisi kuitenkin toinen päivä jäljellä, ja sinne lähdettäisiin tietenkin vetämään täysillä, luottaen meidän yhteistyöhön. Oltiin jo ensimmäisenä päivänä saatu kaikki, joten toisena päivänä voitaisiin vetää huoletta asenteella "kaikki tai ei mitään", nauttien yhteisestä tekemisestä, koska se on vaan ihan parasta <3 Virheillä ei olisi mitään merkitystä, me oltiin jo voittajia ja kuten aikaisemmin blogiinkin kirjoitin, parasta on osallistumisoikeus terveen koiran kanssa, joka kulkee hyvin radalla.



Suomenmestari menossa yöunille lataamaan akkuja seuraavaan koitokseen
 Yksikökisapäivä tuli yhtä nopeasti kuin se menikin. Omaa vuoroa jouduttiin odottamaan pitkään, koska Stellalla oli sen verran hyvät asetelmat rankingissä ja nyt lähtöjärjestys oli ensimmäistä kertaa SM-kisoissa rankingin käänteinen järjestys. Petteri Kermisen karsintahyppyrata oli kuin meille tehty! Tiesin että me pystytään ja osataan ja erinomaisella fiiliksellä lähdettiinkin radalle. Rata oli meidän uran ehkä paras arvokisakarsintarata ikinä, mutta valitettavasti maalissa kääntyessäni katsomaan, huomasin että viimeinen rima oli pudonnut viime hetkellä alas. Pieni tapaturmavirhe siis, enkä muista koska viimeksi olisi Stella pudottanut riman. Pieni pettymys toki, mutta ei sitä jaksanut oikeastaan edes murehtia. Tehtiin hyvä rata ja joskus on sitä epäonneakin matkassa hyvilläkin koirakoilla - Se vain kuuluu tähän lajiin ja toisaalta ratavirhe pudottaa aina mukavasti maan pinnalle ja saa taas seuraavan onnistumisen tuntumaan paremmalta.




Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava

Kuva: Rita Larjava
Olin jo vaihtanut kengät, käynyt jäähdyttelemässä koiran, riisunut kisaliivin ja lähes antanut Stellalle ruoan kun kuulin, että me päästiin vitostuloksella 50.sijalta vielä juoksemaan finaaliradalle. No oma fiilis oli jo vähän pudonnut ja ilman painetta liian rennosti vetäminen johti sitten radanlukuvirheeseen, jonka vuoksi yhdessä kohtaa hylkäykseen johtava virhe. Eipä sekään oikeastaan harmittanut, vaan vedettiin hyvällä sykkeellä loppuun. Onneksi koira ei ymmärrä ohjaajan virheistä mitään ja se oli ihan yhtä tyytyväinen minuun kuin minä siihen <3 


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


<3
Summasummarum, kisaviikonloppu oli jännittävä ja unohtumaton. Olen erittäin tyytyväinen meidän tekemiseen eikä Stella ole tainnut koskaan kulkea näin hyvin SM-kisoissa. Pidetään tämä tapa valmistautua mielessä ensi vuotta ajatellen. Ohjaaja oppi tärkeitä asioita ja nyt tehdyt virheet paikataan sitten toivon mukaan MM-karsinnoissa. Vedettiin täysillä ja ohjasin rohkeasti, juuri näin pitääkin. Koen kyllä kehittyneeni itse ohjaajana tässä 3 vuoden aikana arvokisakisaamisessa. Enää ei epäonnistuminenkaan tunnu siltä, että maailma romahtaa kuten ihan muutamissa ensimmäisissä arvokisoissa. En myöskään enää juokse tärkeissä kisoissa paskanjäykkänä, vaan ohjaan kuten missä tahansa muissakin kisoissa. Toivon vain, että saadaan kokea Stellan kanssa yhdessä vielä monet kesän arvokisat. Tällä hetkellä Stella on ainakin elämänsä kunnossa ja ikää mittarissa onneksi vasta vajaat 6 vuotta. Mun pieni sähikäinen, miten se paraneekin vain iän myötä <3


SM-kultajoukkue


Hyvä meidän tiimi. Go ATT!


SM-joukkuekultamitali, ensimmäinen kultainen laatuaan ja neljäs arvokisamitali minulle ja Stellalle. Uskomatonta!
Nyt lepoa ja valmistautumista maajoukkuekarsintoihin. Lisäksi haluan vielä kiittää tukijoukkoja kotona kannustamisesta ja ihanista viesteistä. Kepoa Raichun hoitamisesta ja lenkittämsestä sekä kisatankkausopeista. Jokaista ystävää, joka tuli tulosten selvittyä halaamaan ja onnittelemaan. Koko joukkuetta, jonka asenne oli niin positiivinen ja kannustava, eikä ollenkaan painostava. Iso kiitos Rita Larjavalle upeista ratakuvista ja kisaseurasta! Kiitos kouluttajille Esa Lehdistö ja Elina Jänesniemi, jotka olette vieneet meitä tänä vuonna huikeasti eteenpäin. Vielä onneksi tulee kisoissakin virheitä, joten vielä löytyy syitä jatkaa treenaamista ;) Se on oikeastaan ihan parhautta, että ei tule koskaan valmiiksi vaikka siihen pyrkii. Ja isoin kiitos kuuluu tietenkin maailman parhaimmalle Stellalle <3 

2 kommenttia:

  1. Tiedän radat oli molempina päivinä niin hienoja!! Ootte niin hieno pari<3 onnittelut mitalista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun blogger ei ole ilmottanut mulle uusista kommenteista ja vasta äsken löysin ison kasan julkaisemattomia kommentteja, joita nyt plärään läpi ja koitan vastailla.

      Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli iso kiitos onnitteluista! :)

      Poista

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)