Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Viime viikonloppuna osallistuttiin Stellan kanssa TSAU:lla maajoukkuekarsintoihin. Itse tulin sopivasti kipeeksi päivää ennen, joka tietenkin tiesi sitä, että en kyennyt omaan parhaaseeni. Pelkäsin ensin, että en kykene ollenkaan starttiviivalle, mutta sitten vaan lääkitsin itseäni antidopingin rajoissa sen verran, että oma olo hieman helpotti ja uskaltauduin ensimmäiselle radalle. Starttasimme rankingin käänteisen järjestyksen mukaan melko loppupäässä numerolla 490, joten valmistautumisaikaa oli yllin kyllin. Ensimmäinen rata jännitti selkeästi itseäni eniten. Stella kuumeni myös ensimmäiselle radalle sen verran, että lähdössä oli varsinaista vireensäätelyongelmaa. Ihan en kyennyt pitämään vauhtia täpössä koko radan ajan, vaan parissa kohtaa jarruttelin turhia (huom, jarru on vauhdin surma!), mutta olen tyytyväinen omiin ohjausvalintoihini. Kuinka iso helpotus olikaan kun saatiin heti ensimmäiseltä radalta melko hyvä rata aikaiseksi ja selvittiin nollalla maaliin! Maalissa kesti hetki keräillä itseäni takaisin tolpilleni, sillä sen verran voimille otti tämä ensimmäinen repäisy. Mutta me tehtiin se! Stellan ensimmäisen päivän hyppyradan voi katsoa klikkaamalla RATA1.
Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Toiselle radalle mennessä oli lähinnä helpottunut olo, koska pääsylippu karsintojen toiselle päivälle oli ansaittu, eikä mitkään virheet voisi meitä enää sieltä pudottaa. Kaikki mitä viikonloppu toisi tullessaan olisi plussaa. Tavoite oli jälleen kerran päästä toiselle päivälle ja se oli jo saavutettu! Nyt myös todistin itselleni sen, että pystyn jonkinlaiseen suoriutumiseen, vaikka oma olotila oli mitä oli, kiitos adrenaliini ja vahvan tahtotilani! Lauantain agilityradassa pohditutti radan vaikeimmaksi kohdaksi osoittautunut putken ohitus -kohta. Kierrättämällä pidempää kautta olisi todennäköisesti kestänyt liian kauan ajallisesti, joten lyhyempää kautta oli yritettävä. Oma pää ei siinä tilanteessa kuitenkaan keksinyt kuin yhden kokeilun arvoisen vaihtoehdon, johon muutkin minua kannustivat. Itselläni oli kuitenkin sellainen olo, että se ei tulisi toimimaan - eikä se sitten tietenkään toiminut. Mutta muuten tuo rata oli onnistunut ja selvittiin monista vaikeista kohdista hienosti. Jälkikäteen olisin keksinyt useammankin vaihtoehdon tuohon hylkäyskohtaan, jonka olisin uskonut toimivan. Jälkiviisaus on kyllä parasta, turhaa ja opettavaista samalla kertaa. No, tuota kohtaa mennään ehdottomasti jossain välissä treenaamaan, kunhan ensin kuski saa itsensä kuntoon flunssan kourista! Stellan ensimmäisen agilityradan voi katsoa klikkaamalla RATA2.
Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Karsintojen toinen päivä käynnistyi, eikä kuskin vointi ainakaan ollut helpottunut yhtään. Mietitytti miten Stella mahtaisi jaksaa toisen päivän agilitya putkeen, se kun harvoin tekee agilitya kahta päivää peräkkäin... ei oikeastaan melkein koskaan. Mutta hyvin tuntui olevan paukkuja vielä toisen päivän ekalle radalle. Hieman ehkä laiskasti käytti takapäätään, joten arvelin siellä olevan jotain hoidettavaa jumia tai mahdollisesti lukko. Ensimmäinen agilityrata oli todella kiva profiililtaan ja innolla lähdettiin starttaamaan 24.sijalta. Aika tyytyväinen olin rataan ja tämän radan lopuksi tein ehkä isoimmat tuuletukset tänä viikonloppuna. Oli hienoa onnistua jo toisen kerran tämän viikonlopun aikana ja tsemppaava kotiyleisö, joka ainakin omissa korvissa räjähti aploodeihin kun päästiin maaliin, antoi biletykselle lisää aihetta. Yhteistuloksissa noustiin 11.sijalle tässä kohtaa kokonaiskilpailua. Puomissa ja ohjaajan positiivisessa jahtaamisessa on edelleen työstämistä ensi kaudelle. Mutta hienosti pääsin kyllä irti erilaisilta esteiltä ja nyt lähtökin toimi melko hyvin. Stellan kolmas rata on katsottavissa tästä RATA3.
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajalta saatu lupa kuvan kopiointiin)
Tässä kohtaa viikonloppua väsymys alkoi painamaan molempia. Tuntui siltä kuin aivojen viesteissä kehoon olisi normaalia pidempi viive. Hyppyradassa mietitytti monikin kohta, koska radalla oli mm. kaksi valinnaista putkea. Ensimmäisen kohdalla valinta oli selvä, mutta toisen kohdalla piti vähän mietiskellä vaihtoehtoja. Radalta löytyi myös pussi, jonka Stella on suorittanut viimeisen kahden vuoden aikana ehkä yhteensä kaksi kertaa... viimeisen kerran vuosi sitten maajoukkuekarsinnoissa. Sitä tulee kyllä liian vähän treenattua ja se muuten näkyi SELVÄSTI radalla, koska pussi oli äärettömän hidas ja rytmi loppuradasta meinasi kadota viime metreillä. Siinä meni tärkeitä sekunteja, jotka oltais tarvittu. Muutenkin tuolla radalla tuli muutama uups-kohta, joten hieman rikkonaiselta tuntui maalissa, enkä uskonut meidän ehtivän aikaan kyseisellä radalla. No hitaasta radasta huolimatta, noustiin yhteistuloksissa sijalle 10, eli hieman taas ylöspäin kuitenkin. Olin todella tyytyväinen moneen kohtaan ja superiloinen siitä, miten hyvin sain ohjattua Stellan kepeille <3 Pussia täytyisi treenata edes kerran vuodessa ja takaakiertoihin lähetyksiä olisi myös hyvä vahvistaa. Stellan toinen hyppyrata on katsottavissa livestremista tästä RATA4.
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Sporttirakki
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Sporttirakki
Kuva: Henri Luomala
Finaalirata koitti ja sinne lähdettiin antamaan kaikkemme sen voimin mitä vielä oli jäljellä viikonlopusta. Täysillä pitäisi pystyä menemään, jos haluaisimme pitää sijoituksemme yhteistuloksissa. Viikonloppu alkoi jo tuntumaan omissa jaloissa ja kontaktia oli hyvin vaikea pitää läpi radan. Täysillä ei vaan kyetty enää menemään vaikka niin suunnittelin. Parissakin kohtaa olisin halunnut tehdä toisin ja heti radan alussa meinasin jättää ohjaamatta Stellan nelosesteelle. Puomin jälkeen meni kaarros ihan totaalisen liian pitkäksi, mutta sain silti kasattua pakan ja ohjattua radan puhtaasti maaliin - eli pienet sille!!! Onneksi oli kannustava kotiyleisö! Aika ei riittänyt pitämään sijoitusta ja lopullisissa yhteistuloksissa päädyttiin sijalle 13./104!
Yhteistulokset, Stellan kanssa 13.sija ja pisteitä 76.00
Ei jäänyt siis kuin reilusta sekunnista kiinni pm-edustuspaikka ja senhän olisi voinut saada kurottua umpeen ihan miltä radalta vain tai vaikka vähän usemmalta radalta, joten sitä on turha jäädä miettimään. Ihan täysillä en pystynyt tässä kunnossa vetämään, joka on todella harmi. Melko hienosti silti tässä kunnossa suoriuduttu ja oli ihan sairaan huikeeta saada juosta Stellan kanssa kaikki 5 rataa! Meidän tiimille tämä oli henkisen taistelun voitto ja Stella oli ehdottomasti meidän tiimin vahvempi lenkki. <3 Stellan finaalirata on katsottavissa tästä RATA5.
Kuva: Henri Luomala
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Kuva: Jukka Pätynen
Kiitos kannustusjoukoille kotona, äiti ja mies-rakkaani sekä ruutujen äärellä katsoneet ystäväni. Kiitos paikan päällä meitä auttaneet ja ne jotka pelkästään tarjoutuivat auttamaan ja kyselivät vointiani pitkin viikonloppua. En kyennyt olemaan kovin sosiaalinen ja siitä pahoittelut. Arvostan kuitenkin teidän jokaista elettä. Mielettömän hienoa oli seurata muiden onnistumisia ja Suomelle saatiin hienot joukkueet. Erityisen onnellinen olen Janikan ja Dafin karsintojen voitosta <3 Erityskiitokset kuuluu Elina Jänesniemelle ja Esa Lehdistölle, jotka ovat kouluttaneet meitä kuluneen kauden aikana. Kiitos Petralle ratojen kuvaamisesta ja kannustamisesta aina silloinkin kun mun pään valtasi vääränlaiset ajatukset. Kiitos Sanna teltan lainasta, jonne pystyin myös roudaamaan patjan kotoa, jossa oli hyvä lepäillä ratojen välissä. Kiitos Rita ja muut meistä kuvia ottaneet valokuvaajat viikonlopun aikana. Kuvat ovat kyllä niin ihania muistoja <3
Arppa ja Stella <3
Kiitos Arppa kaikista antamistasi vinkeistä jatkoa varten, niitä tarvitaan, jotta saadaan laivan kurssi kääntymään oikeaan suuntaan meidän lajikehityksessä Stellan kanssa. Stellalle on kertynyt jälleen vajaan kilon verran ylipainoa, syystä että se on varastanut Raichun ruokaa... Aina on mahdollisuus kehittyä ja jos Arppa sanoo, että Stellalla olis vielä mahdollisuus kulkea kovempaa radalla, niin sitten me meinataan vielä yrittää muutoksilla arjessa saada näin tapahtumaan. Verrattuna Suomen huippuihin niin jäähän se nyt selvästi vauhdissa. Itse minun on vaikea uskoa, että Stella voisi kulkea vielä kovempaa, mutta onhan se totta, että Stella on lihonnut ja jo pelkästään se on hidastanut sitä viikonlopun aikana. Suorastaan järkytyin kun tänään neidin punnitsin: 7,6kg (norm. 6,5kg). Meiltä ei oikeastaan puutu kuin se vauhti ja se, että osaisin ja pystyisin itse vetämään täysillä radat alusta loppuun. Taitoja voi tietenkin aina kehittää ja mm. kontakteissa on näköjään aina jotain parannettavaa. Tänään Stella kävi myös osteopaatilla, joka löysi vasemmalta puolelta SI-nivelen lukon. Lukko aukeni helposti, joten siinäpä yksi syy lisää sille, että meidän ajat eivät viikonloppuna riittäneet.
Stella pohtii että koska mennään taas!
Nyt siis ruokamäärät tarkkaan syyniin ja pitkän ajan projektina on saada paino uudelleen kuriin. Siinä tavoite numero yksi. Kakkostavoitteena, on suunnitelmallisemmin liikuttaminen ja totaalilepopäivien pitäminen. Olen liian ahkerasti ja orjallisesti pitänyt kiinni siitä, että koirien tarvitsee päivittäin päästä lenkille. Kuitenkin agilitykoiran kanssa, totaalilepopäiviä tulisi myös olla riittämiin. Huippukuntoa ei Arpan mukaan ehditty tällä kaudella vielä saamaan kesän arvokisoihin, mutta ainakin tästä nyt opitaan ja sitä kautta voidaan ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa kautta. Ja onhan tätä kesää vielä jäljellä sen verran, että saadaan ehkä vielä nopeutta lisättyä kun nyt jo puutun liikkumiseen ja ruokintaan tarkemmin. Katsotaan mitä vuodessa saadaan aikaan, mutta ainakin kehityskohteet ovat nyt selvät. Stella mitattiin myös viikonlopun aikana vielä kertaalleen Sagin tilastomittauksen vuoksi ja siitä saatiin kotiin oikea mittaustodistus. Stella on selvä mini: 32,4cm korkea. Uusintamittausta ei tarvitse suorittaa ja jos suoritetaan, tulee Stella läpäisemään mittauksen kenen tahansa mittaamana helposti eikä säkäluokka tule sen uran aikana muuttumaan miksikään.
Ei hullumpi saldo karsintaviikonlopulle! 4/5 nollaa kumminkin vaikka ajoissa hävittiinkin.
Tässä tekstissä tuli nyt vähän jo avauduttua itse kisaamista edesauttavista suunnitelmista, jotka kuulostavat vähän omaankin korvaan sellaiselta hifistelyltä. Totuus kuitenkin on se, että Stellan kanssa aksaaminen on ihan parasta ikinä, erityisesti silloin kun on itsekin terveenä ja silloin kun se etenee hyvin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin paljon ollaan jo saavutettu, että voidaan olla mielettömän tyytyväisiä tähänkin sijoitukseen. Kuitenkaan en halua missään harrastamisessa jäädä polkemaan paikoilleni, joten haluan että me Stellan kanssa kehitytään ja edetään niissä raameissa kun se vielä on mahdollista. Ja haluan tehdä sen oikein, en itseäni tai koiraani rääkkäämällä. Tavoitteellisuus on minusta hauskaa ja Stellallakin on varmasti hauskempaa rankkoina kisaviikonloppuina, jos sillä on kunto kohdillaan eikä omistaja ole syöttänyt sitä pulleaksi punkeroksi. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että me ollaan löydetty oikeat ihmiset auttamaan meitä tässä harrastuksessa. On mentaalipuolen tukijoukut, on kouluttajia joilta oppia ja on fiksuja sekä kokeneita ihmisiä, jotka osaa neuvoa ja vastata kysymyksiin. On tämä laji vaan ihan huikea ja lajia huikeampaa on se, että voi harrastaa sitä näin huikean kisakaverin kanssa kuin Stella <3
Stella <3 Kuva: Rita Larjava
Hyvä me <3 Kuva: Rita Larjava
"Keep your dreams alive.
Understand to achieve anything
requires faith and belief in yourself,
vision and hard work, determination and dedication.
Remember all things are possible for those who believe"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)